Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hanke monialaisen gerontologisen osaamisen vahvistajana

15.12.2020

Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille aito työelämä ja työelämän ympäristöissä suoritettavat opinnot kasvattavat kohti työelämässä vaadittavaa asiantuntijuutta. Yhteistyö työelämän kanssa mahdollistaa autenttisia oppimisympäristöjä, jotka eri toimintamuotoineen täydentävät toisiaan. Esimerkkinä juuri tällaisesta yhteistyöstä on Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hanke, jonka tavoitteena on vahvistaa kotihoidon kentälle valmistuvien opiskelijoiden ja kotihoidossa työskentelevien ammattilaisten toimintaedellytyksiä ja muutoskyvykkyyttä sekä lisätä kotihoidon työn veto- ja pitovoimaisuutta. Tavoitteena on aikaansaada uusia työn tekemisen tapoja ja työn organisoinnin käytäntöjä, joiden avulla turvataan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus kotihoidossa.

Alalle valmistuvien opiskelijoiden, kotihoidon ammattilaisten sekä asiakkaiden ja työnantajien edustajien osallistumisella kehittämistyöhön on suuri merkitys henkilöstön osaamisen, ammatillisen kehittymisen ja tiedon jakamisen kannalta. Tavoitteena on ottaa erilaiset palvelujen käyttäjäverkostot mukaan kehittämiseen, eli puhutaankin yhteiskehittämisestä. Kehittämistä tässä hankkeessa toteutetaan yhteistyössä erilaisten toimijoiden, korkeakoulujen, ammatillisten oppilaitosten, työnantajien edustajien, alan yritysten sekä kotihoidon asiakkaiden keskinäisessä yhteistyössä. Hankkeessa yhdistyvät myös eri opiskelijoiden ja monialaisten ammattilaisten yhteistyö eli mukana on lähihoitajia, sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, geronomeja ja sosionomeja. Yhteiskehittäminen mahdollistaa uusien kumppanuuksien ja yhteistyöverkostojen muodostumisen.

Hyvinvoiva ja osaava henkilökunta on tärkeä osa vetovoimaista kotihoitoa. Uudessa lokakuussa 2020 ilmestyneessä laatusuosituksessa ”Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi” onkin yhtenä tärkeänä osa-alueena osaavan ja hyvinvoivan henkilöstön turvaaminen. Laatusuosituksessa korostetaan, että perinteisen täydennyskoulutuksen lisäksi on tärkeää hyödyntää esimerkiksi kokeiluihin sekä kehittämis- ja tutkimushankkeisiin osallistumista, vertaisoppimista, verkkokoulutusympäristöjä sekä kehittäjätyöntekijöitä.

Kotona asuva väestö ikääntyy ja ikääntymisen vauhti kiihtyy tulevina vuosina. Iäkkäät ihmiset ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Joukossa on hyvin eri ikäisiä, erilaisia miehiä ja naisia, joista suuri osa on hyväkuntoisia. Mutta on myös iäkkäitä, jotka tarvitsevat tukea toimintakykynsä rajoitteiden vuoksi. Suomalainen ikääntymispolitiikka on korostanut kotona-asumisen tärkeyttä. Tätä vahvistamaan tarvitaan uudenlaisia ennaltaehkäiseviä, toimintakykyä ylläpitäviä ja itsenäistä suoriutumista tukevia toimintamalleja. Hyvän kotihoidon on vastattava iäkkäiden tarpeisiin.

Kotihoidossa muistisairaat henkilöt ovat yhä suurempi asiakasryhmä, joten muistisairauksien hoitoon ja kuntoutukseen sekä muistisairauteen sairastuneiden kohtaamiseen liittyvä osaaminen on tärkeää. Myös useita sairauksia sairastavat, joilla on heikentynyt toimintakyky, ovat keskeinen asiakasryhmä. Kotihoidon asiakkaiden palvelutarpeiden arvioiminen, asiakkaiden kohtaaminen ja hoito edellyttävät henkilökunnalta monialaista osaamista. Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointi sekä tiedon hyödyntäminen asiakassuunnitelmissa on edelleen keskeinen kehittämishaaste. Tärkeässä roolissa on siis kotihoidon työntekijöiden ja opiskelijoiden monialaisen gerontologisen osaamisen vahvistaminen, mikä on keskeistä tässä hankkeessa.

Nopea reagointi yhteiskunnan muuttuviin rakenteisiin ja työelämän osaamistarpeisiin edellyttävät yhä enemmän koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä. Tämä edellyttää kumppanuutta ja toimivia yhteistyösuhteita työelämän ja koulutusorganisaatioiden välillä. Hankeyhteistyön kautta uudenlaisten yhteisten toimintamallien ja luovien innovatiivisten ratkaisujen kehittäminen lisää työelämän ja koulutuksen vuorovaikutuksellisuutta entisestään.

Opettajan näkökulmasta työelämänyhteistyön tiivistyminen haastaa uudenlaisiin pedagogisiin ratkaisuihin. Yhdessä suunnittelu ja uusien yhteistyömuotojen käynnistäminen konkreettisessa yhteistyössä opiskelun eri vaiheissa parhaimmillaan rikastuttaa oppisisältöjä opetussuunnitelmien tavoitteiden mukaisesti.


Kirjoittajat lehtori Päivi Kankaanranta ja yliopettaja Sari Teeri, Satakunnan ammattikorkeakoulu

JAA ARTIKKELI
Vieritä ylös