Yhteistyötapaamiset ensihoito-opiskelijoiden ja kotihoito tiimien kesken

30.9.2022

Kirjoittaja: Iida Ahonen, Saara Kuisma, Annabella Kukkola, Ada Meuronen, Oona Salmirinne (Ensihoitajan tutkinto-ohjelma) ja Katja Hautsalo (lehtori)

Kotihoidon ja ensihoidon yhteistyö

Suomen väestö ikääntyy. Väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä Suomessa kasvaa noin 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, eli tuolloin vajaa kolmas suomalaisista olisi eläkeikäinen. Samoin myös hyvin iäkkäiden määrä kasvaa: esimerkiksi 1970-luvulla yli 90-vuotiaita oli noin 3000, kun taas 2019 heidän määränsä oli noin 50 000 (Terveyskylä 2019).

Kotihoidon asiakkaat ovat aiempaa sairaampia (Nyman ym. 2021), mikä näkyy kotihoidon asiakkaiden palveluiden tarpeen sekä ensihoidon tehtävien lisääntymisessä. Nymanin ym. (2021) mukaan kotihoidon asiakkaat ovat suuremmassa palveluntarpeessa muihin kotona asuviin ikäisiinsä verrattuna, mikä näkyy myös ensihoidon käyntimäärissä kotihoidon asiakkaiden luona. Suuri osa ensihoidon hälytyksistä on kiireettömiä. Kiireettömien hälytysten määrää on mahdollista vähentää esimerkiksi vahvistamalla kotihoidon henkilöstön osaamista voinnin muutosten tunnistamisessa ja hoidontarpeen arvioinnissa. Ensihoito ja kotihoito toimivat yhteistyössä ja tämän vuoksi on hyvä tarkastella toimintamalleja ja kehittää yhteistyötä.

Tämän blogikirjoituksen tavoitteena on kuvata Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon hankkeessa toteutettujen kotihoidon tiimien ja ensihoito-opiskelijoiden yhteistyötapaamisia. Toisen vuoden ensihoitajaopiskelijat osallistuivat etäyhteyksien kautta Sastamalan kotihoidon kahden tiimin, Kiikan ja Keikyän, viikkopalavereihin toukokuussa 2022. Tapaamisissa keskusteltiin kotihoidon ja ensihoidon yhteistyöstä ja tapaamisen alussa opiskelijat esittelivät ISBAR- ja ABCDE-protokollat.

ISBAR:lla tarkoitetaan potilasturvallisuutta edistävää, systemaattista raportointimenetelmää. ABCDE-protokolla puolestaan tarkoittaa systemaattista menetelmää, jolla arvioidaan potilaan peruselintoimintoja. Menetelmät eivät ole käytössä Kiikan tai Keikyän kotihoidon tiimeissä, mutta kotihoidon työntekijät kokivat, että näiden käytöstä olisi hyötyä. Kotihoidon työntekijät ovat nähneet ensihoidon käyttävän näitä menetelmiä tutkiessaan potilasta. Kotihoidon työntekijöillä on usein kotikäynneillä käytössä verenpaine- ja verensokerimittari, mutta muuten apuvälineinä toimivat silmät, korvat ja kädet. Kotihoidon työntekijät toivovat ensihoitajilta selkeitä ja suoria kysymyksiä, jotta he osaisivat kertoa kattavasti asiakkaan voinnista. Kotihoidon työntekijät kertoivat, että ensihoitajat vaativat välillä paikalle tullessaan tietoja esimerkiksi mittauksista, joita kotihoidon ei ole ollut mahdollista toteuttaa välineiden puuttumisen vuoksi. Ensihoidolla on kotihoitoa laajemmat tutkimusvälineet ja sen vuoksi potilaan kokonaisvaltaisempi tutkiminen kotona on mahdollista. Esimerkiksi sydänfilmin ottamiseen kotihoidolla ei ole mahdollisuuksia. Ensihoitotilanteessa aikaisemmin otetun sydänfilmin perusteella olisi mahdollista nähdä, ovatko mahdolliset muutokset jo olemassa olevia vai uusia.

Yhteistyön kehittämisessä hyödynnettäviä menetelmiä

Ensihoitajaopiskelijoina ajattelemme, että raportointimenetelmä ISBAR:n laajempi käyttö parantaisi viestintää kotihoidon ja ensihoidon välillä. Kun molemmat käyttäisivät samaa raportointimenetelmää, kaikki oleellinen tulisi kerrottua loogisessa järjestyksessä. ISBAR-menetelmässä (kts esim. https://slideplayer.fi/slide/13629266/) käy myös ilmi asiakkaan aikaisempi tilanne ja nykytilanne, jolloin ensihoidon voisi olla helpompi ymmärtää nykytilanteen ero tavalliseen vointiin. Myös ABCDE-protokollan (kts esim. https://www.theseus.fi/handle/10024/131544) käyttö voisi auttaa kotihoidon työntekijää tuomaan ilmi muutokset asiakkaan voinnissa. Protokollaa voi myös käyttää osittain ilman minkäänlaisia tutkimusvälineitä. Hengitystä voidaan arvioida laskemalla hengitystaajuus, kuuntelemalla korvakuulolla hengitystä, katsomalla ihon väriä ja arvioimalla hengitystyötä ja apulihasten käyttöä. Myös ensihoito arvioi näitä asioita, mutta koska asiakas on entuudestaan tuttu kotihoidon työntekijälle, pystyy hän kertomaan ensihoitajalle, jos jokin näistä asioista ei ole asiakkaalle normaalia. Muutoksien tunnistaminen mahdollistaa sopivien tutkimusmenetelmien käytön, hoidontarpeen oikein määrittelyn ja muutoksiin reagoinnin.

ISBAR ja ABCDE menetelmien käyttö voi lisätä ammatillisten havaintojen tekemisen ja raportoinnin mahdollisuutta ja sitä kautta voi edistää eri ammattiryhmien välistä kuulluksi ja arvostetuksi tulemisen tunnetta. Yhteiset toimintatavat ja kunnioittava kanssakäyminen helpottavat kommunikaatiota ja yhteistyön tekemistä.

Ihannetilanteessa asiakkaalle tuttu kotihoidon työntekijä on paikalla ensihoidon saapuessa, ja tällöin tutun kotihoidon työntekijän läsnäolo voi rauhoittaa tilannetta. Ensihoidon paikalle tuleminen voi olla asiakkaalle vieras ja jännittävä tilanne. Kotihoidon työntekijä voi myös valmistella asiakasta ensihoidon käyntiin kertomalla, miksi ambulanssi on kutsutta paikalle ja mitä ensihoitajat tekevät. Kotihoidon työntekijän paikalla oleminen ensihoidon saapuessa mahdollistaa esitietojen antamisen ensihoitajille ja sitä kautta potilaan tilanteeseen perehdyttämisen. Myös läheinen tai omaishoitaja pystyvät kuvaamaan tilannetta asiakkaan puolesta, jos hän ei siihen kykene itse olotilansa, taustatekijöiden tai sairauden vuoksi. Kotihoidon työntekijän ja läheisen tietämys on ensihoidolle ensiarvoisen tärkeää hoidon arvioinnissa ja kuljetuspäätöksen tekemisessä. Myös kotihoidon työntekijän tekemä asiakkaan oman lääkärin konsultointi ja tämän mielipide ohjaa ensihoitoa päätöksienteossa.

Näkemyserot asiakkaan jatkohoidon tarpeesta

Kotihoidon työntekijöiden ja ensihoitajaopiskelijoiden keskusteluissa nousi esille näkemyseroja jatkohoidon toteuttamisen ja sairaalaan kuljettamisen tarpeesta. Kotihoidon työntekijöillä on kokemusta siitä, että ambulanssi ei ota kaikkia asiakkaita kyytiin, vaikka tarvitsisi. Tämä aiheuttaa kotihoidon työntekijälle lisätyötä, jos hän kokee, että asiakas on saatava kotoa muualle hoitoon. Yhteistyötapaamisessa keskusteltiin paljon kriteereistä, millä potilas kuljetetaan tai jätetään kuljettamatta. Kotihoidon työntekijät toivat esille kokemuksia siitä, että ensihoito ja heidän tekemänsä päätökset tuntuvat joskus epäinhimillisiltä. Ensihoito tekee päätöksen kuljettamisesta erilaisia vaihtoehtoja ja lopputulemia tarkastellen. Jos potilas ei tarvitse ensihoidollista kuljetusta, ensihoitajat antavat kotihoidolle hoito-ohjeen ja tiedon, mihin olla yhteydessä, jos tilanne muuttuu. Ambulanssikuljetus voi olla potilaalle hyvin stressaava tilanne, joka aiheuttaa pelkoja ja säikähdyksiä, vaikka tilanne ei olisi kriittinen. Jos potilasta ei kuljeteta ja kotihoito kokee, että potilas säikähti esimerkiksi tapaturmaa tai muuta fyysistä tapahtumaa, on silloin kotihoidon tehtävä rauhoitella potilasta. Kotihoitaja voi arvioida, mikä pelon lievityskeino potilaalle toimii parhaiten. Esimerkiksi huumori toimii joillekin, kun taas toisille keskustelu tapahtuneen herättämistä peloista auttaa (Tehy, työelämä 22).

Kirjaamiseen liittyvät haasteet vaikuttavat osaltaan yhteistyöhön. Kotihoidossa on käytössä sähköinen mobiilikirjaaminen, jonka ominaisuudet, kuten puhelimen kautta nähtävän tietomäärän rajallisuus, voi hankaloittaa työskentelyä. Edellisten työntekijöiden kirjaamat asiat voivat olla sisällöllisesti liian niukkoja, ja tämä vaikeuttaa kotihoidon työntekijän arviointia asiakkaan tilanteen muuttuessa. Puutteellinen kirjaaminen tai tietojen rajallinen tarkastelumahdollisuus korostuu, kun asiakasta hoitaa sijainen tai muu työntekijä, joka tapaa asiakkaan ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi tilanteissa, jossa asiakkaalla on sairaudesta johtuva normaaliarvoista poikkeava hengitys tai verenpainearvo, työntekijä saattaa pyytää ensihoidon paikalle, jos mittaustulos on huomattavasti poikkeava ja asiakkaan omat mittausten vertailuarvot puuttuvat. Selkeä ja informatiivinen kirjaus helpottaa työntekijöitä huomaamaan potilaan tilasta poikkeavuuksia.

Muina huomioina ensihoito-kotihoitoyhteistyöstä nousi esille ensihoitajien rooli huoli-ilmoitusten tekemisessä. Kotihoidossa on havaittu, että ensihoito on joissakin tilanteissa ensimmäinen taho, joka tapaa asiakkaan, jonka vointi ja kotona pärjääminen on heikentynyt ja avuntarpeiden määrä on kasvanut. Tällaisissa tilanteissa ensihoidon rooli on merkittävä huoli-ilmoituksen tekemisessä ja sitä kautta asiakkaiden saamisessa riittävän avun piiriin.

On ensiarvoisen tärkeää, että kotihoidon ja ensihoidon välinen yhteistyö on toimivaa. Suuri osa ensihoidon asiakkaista on samalla myös kotihoidon asiakkaita ja kotihoidon työntekijät tekevät hätäkeskussoiton. Kotihoidon ja ensihoidon kohtaaminen on yleistä. Sujuva kanssakäyminen ja yhteiset toimintatavat helpottavat yhteistyötä.

 

Lähteet:

Tehylehti. 2022. Mitä tehdä, kun potilas tärisee pelosta? Lue hoitajakonkareiden parhaat vinkit.
https://www.tehylehti.fi/fi/tyoelama/mita-tehda-kun-potilas-tarisee-pelosta-lue-hoitajakonkareiden-parhaat-vinkit

Nyman, J., Porthan, K., Sippola-Soininen, M. & Soini, H. 2021. Kotihoidon asiakkaiden avuntarve lisää ensihoitohälytyksiä. Gerontologia 35(1), 32–50. https://journal.fi/gerontologia/article/view/89038/60233

Terveyskylä. Ikätalo. Väestön ikääntyminen Suomessa. Päivitetty 7.11.2019.
https://www.terveyskyla.fi/ikatalo/ik%C3%A4%C3%A4ntyneelle/ik%C3%A4-ja-arki/v%C3%A4est%C3%B6n-ik%C3%A4%C3%A4ntyminen-suomessa

Terveyskylä. Ikätalo. Ikääntyneiden väestön terveys ja toimintakyky. Päivitetty 7.11.2019.
https://www.terveyskyla.fi/ikatalo/ik%C3%A4%C3%A4ntyneelle/ik%C3%A4-ja-arki/ik%C3%A4%C3%A4ntyneen-v%C3%A4est%C3%B6n-terveys-ja-toimintakyky

 

JAA ARTIKKELI
Vieritä ylös